Raikasta ja kylmää

Sain toteuttaa henkilökuvausta jossa ideana oli vaalean mallin kuvaaminen vaaleaa talvista taustaa vasten. Raikkaus ja kylmyys oli se mitä hain näihin kuviin.

Pienillä kuvankäsittelyillä saa kuvista tehtyä monen sävyisiä ja tunnelmaltaan jokainen sävy on hiukan erinlainen.

Flaret ja puhkipalamiset on se mitä myös hain täysin tarkoituksenomaisesti kuviin.

Studiossa

Energian säästölamppuilla saa pienessä studiossa valaistua varsin hyvin kun viitsii asian kanssa nähdä vaivaa. Katu-uskottavuushan siinä koetuksella on kun kaikki valaisimet on itte rakenneltuja. Jos studio kuvia tulee otettua harvemmin ei kannata satsata kaliisiin salamoihin. Tämä kuvan toteutin neljällä valolla. Päävalo vasemmalta suunnalta ja oikealta tasoitus led valolla. Hiuksiin yksi valo ylhäältä ja taustaan yksi valo pikaisesti pahvista rakentaman snootin rajauksella. Pitänee hiukan parempi säädettävä snootti rakentaa kahdesta sisäkkäin menevästä kartiosta.

Tasoitus led-valoa saa portaattomasti säätää joten se antaa suuremman vapauden tehdä erinlaisia valaistuksia. Tässä yksi pienellä tasoituksella.

Tämän näköinen jalustaviidakko studiossa on. Ei kovin liikkuvat mallit tahdo onnistua joten lapsi kuvaukset on vilkkaan lapsen kanssa varmaankin syytä jättää. Nämä valaisimet on lähelle 6000 kelvin värilämpötilan omaavia joten voi kuvaukset tehdä vaikka salama asetuksilla. Hiukan sellaisia päivänvalo lamppuja pitää etsiä. Monet säästölamput on 2700-3000 kelvinin tietämillä. Ne ei sovi tälläiseen kuvaukseen

Punaiset hiukset

Olen pitemmän aikaa suunitellut laittavani blogiin ajatuksia ja kokemuksia henkilökuvauksista. Itseasiassa tätä blogia luskellessa tuli mieleen miksi minä en voisi kirjoitella blogiini samoista asioista.

http://mostlylisa.com/tags/portrait-photography/

Nyt päätin aloittaa kuvauksista kirjoitteluni.

Jenna punaisine hiuksineen lupautui malliksi. Hetken aikaa mietittyäni päätin lisätä valojen kanssa punaista. Halusin myös bokehiin punaisia palloja.

Canon 50mm, f1.8, 200ISO, 1/100s

Ajatuksena oli mennä valaistuksen kanssa hiukan yli ja sallia flaret ja muutkin heijastumat. Tässä hiukan fotarilla palloja lisättynä.

Canon 50mm, f1.8, 1600ISO, 1/50s

Tämän kuvan toteutin ledilampulla jota toisella kädellä suuntasin.

Tässä vielä näkymä kuvauspaikasta. Taustalla kolme autoa jarruvalot päällä. Canonin EX580II salama jalustassa kiinni Haman sovitekengällä johonka saa sateenvarjon kiini. Ammuin salamalla läpi varjon. Salamassa oli trikkeri ettei tarvinnut johtjoa laisinkaan. Salamaa säädetään manuaaliseti. Taustavalona Dörr:in led valo jonka päällä viinin punainan kalvo.

Loukku

Hiiret valtaavat joka paikan varsinkin tänä syksynä. Kissa olisi paras omakotitalon asukki joka hoitaisi ongelman, mutta kun ei voi pitää kissaa allergian vuoksi, niin on pakko tyytyä loukkuihin. Kuvan loukku on kyllä pätevä kunnes siitä loppuu eines. Netistä löysin uusia kestosyöttejä. Vaihtaisin mielelläni kestosyötin loukkuun mutta kun niitä ei misssään ole myynnissä. Ei voi kun ostaa uuden loukun ja heittää vanhan roskiin. Kummallista on nykyaika.

Syksy on pimeää aikaa

On pari päivää ollut niin pimeää että neljän aikaa on tuntunut että ilta on jo tullut. Ei juuri tehnyt mieli mennä kuvailemaankaan. No kaiken voi kääntää päälaelleen jos haluaa. Tuli ankeita kurkikuvia otettua kun vaan lähti.

Päivän teemana rakkaus

Puutarhaamme oli noussut oudosti muodostunut sipulin varsi. Ilman sen kummempaa visonäärin vikaa ei tartte olla, että siitä varresta saa tehtyä sydämmen. No otinpa sitten kuvan ja väänsin moisen.

Sipulissta on monenlaista rakkauden vertauskuvaa keksitty. Kun sitä kuorii sisältä paljastuu uusi kerros jne. Sipulin maku voi olla kitkerää tai mielyttävän pehmeää, kuten rakkauskin. Onhan sipulissa niitä flafonoideja jotka auttavat sydämmen toimintaa. Sipuli siis parantaaa sydäntä, joka on se rakkauden elin. Niin no, kait niitä muitakin rakkauden elimiä on kun vain tuo sydän.

Profiloitumista

Tuli ostettua kirpparilta kinofilmijärkkäri (huippukuntoinen). Olinkin melkein puolisen vuotta ilman kinofilmijärkkäriä kun myin edelliseni. Edellinen oli Leica ja sitä ei tohtinut joka paikkaan arvonsa takia mukaan ottaa. No sillä on uusi onnellinen omistaja.

Itseasiassa kino-koko on se mun juttuni. Pitkään on pitänyt etsiä ja fiilistellä ennen kuin se oma juttu löytyi. On ollut keskikokoa sun muuta. Kino löytyi Canonin digikennon kautta. Elikkäs kun vuoden alussa ostin niinsanotun täyskennosen kameran Canon 5DMkII kameran. Sillä kuvatessa olen tajunnut että tää kino-koko on selkäytimessä. En osaa ollenkaan selittää mistä se johtuu mutta olen kuvannut croppikennoisella kameralla ja nyt tuolla täyskennoisella niin kyllä se täyskenno on se juttuni. Tietty tuon markku kakkosen dynamiikka on upeinta mitä markkinoilta tänäpänä löytyy. Silläkin voi olla merkitystä profiloitumiseeni.

Matkalla tähän kameraan tuli mukavakin koukkaus tehtyä polaroid kameran saloihin. Koukkaus ei ole kovin vaha juttu. Polaroid tuli mukaan kuvioihin ihan uutena juttuna. En ole aiemmin koskaan yhtään polaroid kuvaa ottaanut ennen tätä.

Eli ostin SX-70 kameran ja muutaman kuvan olen sillä ottanut. Oikeammin niitä tuli järkevällä kaupalla kaksi kappaletta ostettua. No se kiva on että toisessa on mustavalkofilmiä sisässä ja toisessa väriä. Antaa vapauden kuvata mitä vaan.

Profiloitumiseni on nyt siis sitä että DigiCanon hoitaa suurimman osan kuvauksistani ja pääosin myös toiminimeni jutut. Canonin kinofilmijärkkäri jossa on 35mm ja 50mm opiskat ja polaroid on sitten sitä fiilistelyä varten. Muita opiskoja en edes kaipaaa tuohon. 50mm on se millä olen kuvannut nuorena paljon ja tuo 35mm on hiukan sitä uudempaa näkemystä kuvata enemmän demokraattisen kuvaustyylin suuntaisesti.

Huvittavinta on se että tämä blogi jonka alunperin tein keskarikerhoa varten. Silloin oli kova buumi keskikoon filmi kuvaamiseen. Niin sitten se keskikoko on jäänyt kuvioistani kokonaan pois. Vielä on kaksi keskikoon kameraa (Yashica C, Zeiss Ikon Nettar) joista yritän luopua. Joku harrastelija saa niistä vielä hyvät vehkeet.

Eipä tälläkertaa muuta....kuvaamisiin t:Juke